18 lapsen isä maahisten valtakunnasta

Sattui kerran kesällä yhdellä tilalla, että koko muu talonväki emäntää lukuunottamatta oli mennyt heinätöihin. Emäntä oli kotona huolehtien tilan lisäksi 3-4-vuotiaasta lapsestaan. Lapsi oli hyvin kehittynyt ja reipas poika. Se osasi jo täysin puhua ja oli mitä älykkäin ja lupaavin lapsi. Emännällä oli paljon töitä ja niinpä hänen oli jätettävä lapsi hetkeksi yksin mennessään läheiselle purolle huuhtomaan kiuluja. Hän jätti pojan talon ovelle, ja mitä sillä välin tapahtui, ei tiedetä. Kun hän palasi hetkisen kuluttua takaisin ja puhutteli lasta, tämä naisen ihmeeksi vain parkui ja ulvoi surkeasti. Lapsi oli siihen asti ollut itse rauhallisuus, aina hyvätapainen ja kiltti, mutta nyt siitä ei lähtenyt muuta kuin huutoa ja mekastusta. Kului jonkin aikaa. Lapsi oli lopettanut puhumisen ja käyttäytyi niin tottelemattomasti ja tuhmasti, ettei nainen tiennyt mitä tehdä. Myös lapsen kasvu oli pysähtynyt ja se teki kaikenlaisia tyhmyyksiä

Nainen oli hyvin murheissaan tästä muutoksesta ja päätti lähteä tapaamaan naapurin emäntää, joka tunnettiin neuvokkaana ja viisaana naisena, ja kertoa tälle itseään kohdanneesta murheesta. Naapurin emäntä kyseli tarkkaan, milloin lapsen käytös oli muuttunut oudoksi ja mitä nainen itse luuli tapahtuneen. Nainen kertoi kaiken ihan niin kuin oli tapahtunut. Kun viisas naapurin emäntä oli kuullut tapahtumien kulun, hän virkkoi: "Ystävä hyvä, saattaisiko poikasi olla vaihdokas? Minusta näyttää että hänet on vaihdettu silloin kun hän oli yksin ovensuussa." "En tiedä", vastasitoinen, "mutta osaisitko sanoa, miten saisin sen selville?" "Luulenpa hyvinkin osaavani", vastasi naapuri. "Jätä lapsi joku kerta yksin ja laita sen lähettyville jotakin, mitä se ei ole ennen nähnyt. Silloin, jos ketään ei ole näkyvissä, lapsi lausuu jotakin. Ja sen sinun on kuultava. Jos siinä mielestäsi on jotain outoa ja epäilyttävää, piekse lasta armotta kunnes jotakin alkaa tapahtua."

Kun he olivat näin jutelleet, kiitti pojan äiti naapurin emäntää hyvistä neuvoista ja lähti kotiin. Heti kotiin tultuaan nainen asetti pienen korvallisen padan keskelle keittiön lattiaa. Sitten hän sitoi useita keppejä yhteen peräkkäin niin, että ylin niistä ylsi katon savuaukkoon. Alimmaiseen keppiin hän sitoi kauhan ja asetti sen sitten kattilaan. Tehtyään nämä valmistelut hän haki pojan ja jätti tämän yksin keittiöön. Itse hän lähti keittiöstä, mutta jäi kuuntelemaan vähän sivummalle pitäen samalla poikaa silmällä oviaukosta. Kohta hän näkikin pojan lähestyvän pataa. Lapsi kiersi ja tutkiskeli pataa ja kauhaa ja sanoi sitten: "Ikää minulle on kertynyt niin kuin harmaista hapsista näkyy, ja on minulla 18 lastakin maahisten valtakunnassa; silti en ole ennen nähnyt noin pitkän varren kohoavan noin pienestä kattilasta." Sen kuullessaan nainen astui esiin ja meni keittiöön tukeva vitsa kädessään. Hän otti pojan ja pieksi tätä armotta pitkään ja antaumuksella. Kun nainen oli läiminyt lasta jonkin aikaa, keittiöön astui tuntematon nainen käsivarsillaan kaunis, potra poika ja virkkoi: "Erilaiset on tavat meillä; minä tuuditan sinun lastasi, kun sinä taas piekset miestäni." Näin sanottuaan nainen laski käsistään lapsen ja jätti sen, mutta vei miehensä mukanaan, ja niin ne hävisivät. Mutta poika varttui äitinsä luona ja hänestä tuli kaikin puolin kelpo mies.

(Kirjasta "Islenzkar thjodsögur og aevintýri" suomentanut Seija Holopainen, 1998)