Teatteri

Islantilainen teatteri

Islantilaista teatterielämää tarkasteltaessa jää ihmettelemään muutamaa seikkaa, joille on vaikea löytää selitystä. Innostus teatteriin, niin teatterissa käynti kuin teatterin tekeminenkin ovat olleet viime vuosisadan toiselta puoliskolta asti niin valtava, että jotkut ulkomaalaiset väittävät jossakin saarella piileskelevän miljoona islantilaista. Kuinka voi 290 000 asukkaan maassa olla oma ooppera, radio- ja televisioteatteri, neljä ammattiteatteria, baletti ja mausteena sopassa useita kymmeniä amatööriryhmiä? Ehkä vastaus löytyy islantilaisten syvästä rakkaudesta tarinoihin, sillä tarinankerronnastahan teatterissa on kysymys, ja kun omat kirjailijat kertovat niitä omalla kielellä, teatteri koskettaa jollakin tavalla jokaista.

Historia

Vaikka tarinankerronnan suullinen ja kirjallinen perinne Islannissa olikin vahva, esittävän taiteen muodoista aikaisemmilta vuosisadoilta on vaikea saada kuvaa. Tiedetään, että varhaisina aikoina siellä pakanalliset rituaalit kuuluivat kiinteästi vuodenaikojen vaihteluihin. Myöhemmin ne korvattiin kristillisillä, ja molemmilla voidaan ajatella olevan yhtäläisyyksiä esittävään taiteeseen. Oletettavasti markkinoilla oli esiintyjiä, jotka viihdyttivät torivieraita kuten muualla skandinaviassa ja euroopassa. 1500-luvulta tunnetaan tanssi nimeltä vikivaki, johon liittyi draamallisia elementtejä. Myös saagoissa, jotka kirjoitettiin 1100- ja 1200-luvuilla, on dialogeja, jotka sopisivat esitettäviksi. Sana näyttelijä leikari löytyy vanhoista lakiteksteistä 1100-luvulta.

Nykyisenlaisen teatteriperinteen katsotaan kuitenkin alkaneen 1700-luvun alussa, jolloin Skálholtin katedraalikoulun oppilaat alkoivat vuosittain pitää Herranótt -nimistä juhlaa ja pukeutuivat seremoniaa varten esiintymisasuihin. Yksi pojista esitti piispaa ja muut mitä erilaisimpia hahmoja ja kysymyksessä oli selkeästi näytelmä. Kirjailija Sigurdur Pétursson kirjoitti ensimmäiset näytelmät Holmbergin komedioiden hengessä ja sai pojat esittämään tekstejään. Viranomaiset kielsivät niiden esittämisen 1799-1820. 1846 Katedraalikoulu siirtyi Reykjavikiin, minkä jälkeen näytelmiä alettiin esittää siellä. Vähitellen siitä kehittyi suosittu ajanvietemuoto. Teatteriharrastuksen tärkein puolestapuhuja oli taidemaalari Sigurdur Gudmundsson, joka käsitti sen myös tärkeäksi välineeksi itsenäisyystaistelussa. Hän sai kaksi nuorta opiskelijaa, Matthias Jochumssonin ja Ingridi Einarssonin kirjoittamaan näytelmiä islantilaisten kansanperinteen ja tarinoiden pohjalta.. Jochumsson kirjoitti 1862 näytelmän Ùtilegumennirnit (Lainsuojattomat) ja Einarsson näytelmän Nýársnóttin (Uudenvuodenaatto). Kasvavan pääkaupungin lukiolaispojat esiintyivät molemmissa näytelmissä. Ensiksi mainittu Lainsuojattomat on esitetyin näytelmä Islannin teatterihistoriassa. Sigurður Guðmundsson paitsi puhui islantilaisen teatterin puolesta, oli tärkeä taustatekijä suunnittelemalla lavastuksia, puvustuksia ja jopa maskeja näyttelijöille.

Reykjavik oli 1800-luvulla pieni, tanskaa puhuva kaupunki ja islanninkielisten näytelmien tuottamisella ja esittämisellä oli valtava merkitys islantilaisen identiteetin vahvistamisessa. Molemmat nuoret kirjailijat käänsivät Shakespearin teoksia ja aloittivat ulkomaisten klassisten teosten islannintamisen ketjun, joka on jatkuu edelleen.

Leikfélag Reykjavikur

1854 myytiin ensimmäiset teatteriliput, ja pääkaupungissa toimi useita yleensä lyhytikäisiä harrastelijaryhmiä. 1890 niitä oli kolme, joista kaksi muodosti Leikfélag Reykjavikur -teatterin (Reykjavikin teatteriyhdistys). Leikfélag Reykjavikur on nykyinen kaupunginteatteri. Näyttelijät olivat pitkään amatöörejä ja ansaitsivat elatuksensa muissa töissä. Ensimmäiset ammattinäyttelijät saivat koulutuksensa Kööpenhaminassa tämän vuosisadan toisella vuosikymmenellä ja kolmekymmentäluvulla teatteriyhdistyksessä työskenteli jo useita ammatillisen koulutuksen saaneita näyttelijöitä. Leikfélag Reykjavikur on ollut ammattiteatteri vuodesta 1963 alkaen. Reykjavikin keskustassa, Tjörninin rannalle sijaitseva, teatteriyhdistykselle vuosikymmeniä kuulunut rakennus IÐNO toimii edelleen teatteritilana, mutta 1989 Leikfélag Reykjavikur sai käyttöönsä uudet tilat Reykjavikin uudesta keskustasta.

Kansallisteatteri

Sigurdur Gudmundssonin jo 1800-luvulla istuttama ajatus omasta kansallisteatterista alkoi itää vuosisadan vaihteen jälkeen, ja 1907 aloitettiin kampanja rakennustöiden aloittamiseksi. Kesti kuitenkin vielä vuosikymmeniä ennenkuin islantilaiset saivat haaveensa toteutetuksi. Kansallisteatteri avattiin keväällä 1950, ja se merkitsi paitsi 660 katsojapaikkaa myös edistystä siinä, että näyttelijöiden kanssa ryhdyttiin tekemään työsopimuksia. Tänään teatteriin kuuluu kolmikymmentäviisi vakituista näyttelijää, jotka toteuttavat avustajineen kunkin näyttämökauden aikana on 10-14 ensi-iltaa, 300-400 esitystä, 90 000-100 000 katsojalle. Kansallisteatterin näyttelijät vievät pienimuotoisia esityksiä maakuntien seurojentaloille ja kouluihin. Samoin nykyisin myös muihin maihin ja ovat esiintyneet kaikisssa pohjoismaissa, Kanadassa, USAssa ja eri puolella Eurooppaa.

Kansallisteatterin johtaja on vuodesta 1991 Stefán Baldursson.

Muut teatterit

Islannin teatterikoulu perustettiin 1978 ja siitä valmistuneet ensimmäiset näyttelijät halusivat kokeilla siipiään perustamalla uuden teatterin Althyduleikhusid (Kansanteatteri).

Kansallisteatterilla on oma balettikoulunsa, ja 1973 perustettiin Islannin baletti, Íslenski dansflokkurinn. Sillä on vuosittain useita teoksia ohjelmistossaan. Vuonna 1998 dansflokkurinn esitti mm. Jorma Uotisen koreografian Yö, osana Reykjavikin kulttuurifestivaalin ohjelmistoa.

Teatteria tehdään myös lapsille. Tänä talvena Kansallisteatterissa esitetään Astrid Lindgrenin "Veljeni leijonamieli" koko perheelle tarkoitettuina näytäntöinä. Lisäksi monet vapaat ryhmät suuntaavat esityksiään pikkuväelle. Itse islantilaiset kirjoittavat lastenteatterille tarinoita ammentaen aiheita samasta lähteesta kuin aikuisillekin, omasta kertomusperinteestä, myyteistä ja islantilaisesta todellisuudesta.

Islannin ooppera on oopperamusiikista kiinnostuneiden laulajien ja muusikkojen yhdistys, joka sai oman oopperatalon entisestä elokuvateatterista kunnostamalla sen 1980 suurehkon lahjoituksen turvin. Ooppera on toteuttanut useita haastavia esityksiä ja tuonut näyttämölle Islannissa mm. Aidan.

Akureyrin teatteri on ainoa pääkaupungin ulkopuolella toimiva ammattiteatteri. Muuten maakunnissa toimii harrastelijateattereiden tiheä verkko, joka osaltaan ylläpitää teatteri-innostusta. Harrastajaryhmien lukumäärä vaihtelee vuosittain seitsemästä kahdeksaankymmeneen.

Islannin radio aloitti 1931, televisio 1966. Molemmilla on ollut oma merkityksensä islantilaisen näytelmäkirjallisuuden olemassaololle. Televisioteatterin kahden viime vuoden aikana tuottamasta 20 näytelmästä 20 ovat olleet islantilaisten kirjoittajien käsialaa, samoin kaikki radioteatterin 18 radiokuunnelmaa.

Näytelmäkirjallisuus

Tämän vuosisadan ensimmäisen ja toisen vuosikymmenen aikana syntyivät monet islantilaisen näytelmäkirjallisuuden klassikoista kuten Fjalla-Eyvindur, Galdra-Loftur ja Guðmundur Kambanin Við morðingjar (Me murhaajat), ensimmäinen islantilainen näytelmä, joka esitettiin myöskin ulkomailla. Shakespeare, Strindberg, Moliere ja Schiler tulivat islantilaiselle yleisölle tutuiksi 20-luvulla, ja sen jälkeen kymmenet ulkomaiset näytelmät ovat saaneet islantilaisen asun.

Islantilaisten kirjoittamien, islantilaista elämänmuotoa kuvaavien näytelmien esittäminen alkoi 60-luvulla, jolloin kansallisteatterin silloinen johtaja Sveinn Einarsson katsoi sen olevan merkittävä osa kansallisen identiteetin säilyttämisessä. Sekä kansallisteatterin että Reykjavikin kaupunginteatterin esityksistä keskimäärin noin 40 % on islantilaista alkuperää. Omalla näytelmäkirjallisuudella on myöskin tärkeä merkityksensä siinä, että teatteri säilyttää jatkuvasti mielenkiintonsa uusien ajanvietemuotojen rinnalla. Mainitsemisen arvoisia ovat vuodet 1975-80, jolloin kolmekymmentä islantilaista näytelmää sai ensi-iltansa. Kirjailijoiden tuotanto vaikka onkin tehty pienelle kieliryhmälle, on hyvin yleisinhimillistä.

Islantilaisten romaanien sovittaminen näyttämölle on eräs tapa käsitellä omaa kirjallisuutta ja tänä talvena (98-99) kansallisteatteri esittää Halldór Kiljan Laxnessin romaanin Itsenäistä väkeä dramatisoinnin. Nykyisen sukupolven islantilaiset kirjailijat jatkavat historiallisista ja ajankohtaisista kotimaisista aiheista kirjoittamalla. Tämän päivän tärkeimpiä nimiä ovat: Ólafur Haukur Simonarson, Guðmundur Steinsson, Kjartan Ragnarsson, Þórunn Sigurðadóttir, Guðbergur Bergsson, Einar Kárason, Ólafur Gunnarsson, Karl Ágúst Úlfsson, Vigdís Grímsdóttir ja Birgir Sigurðsson. Birgir Sigurðssonia pidetään näytelmäkirjallisuuden suurena nimenä ja hänen näytelmänsä Óskastjarnan (toivomustähti) on kuulunut kansallisteatterin ohjelmistoon. Meille suomalaisille hyvin tutun Vigdís Grímsdóttirin Kannustie 7 (Grandavegur 7) on esitetty Kansallisteatterissa.

Osoitteita

Information network for theatre groups in Iceland Laugavegi 8, 3rd floor 101 Reykjavik Puh.: +354 552 1001, +354 691 8008

Bandalag Íslenskra leikfélaga (Association of Icelandic Amateur Theatre Companies) Laugarvegur 96 101 Reykajvik Puh. +354-551 6974 Fax +354-562 2984 e-mail: info@leiklist.is

Félag Íslenskra leikara (The Icelandic Actors Association) Lindargata 6 IS-101 Reykjavik Puh. +354-552 6040 Fax 354-562 7706

Leiklistarskóli Íslands (The State Drama School of Iceland) Sölvhólsgata 13, 101 Reykjavik Puh. +354-552 5020  E-mail: leiklist@ismennt.is

Leikskáldafélag Íslands (Icelandic Playwrights Society) c/o Mr. Ólafur H. Símonarson Spitalastigur 8, IS-101 Reykjavik e-mail: ohs@mmedia.is

Íslenski dansflokkurinn (The Icelandic Ballet) Engjateigur 1  IS-105 Reykjavik Puh. +354-567 9188

Íslenska Óperan (The Icelandic Opera) Ingólfsstræti, IS-101 Reykjavik Puh. +354-552 7033

The Reykjavik City Theatre Listabraut 3 103 Reykjavik Puh. +354 568 5500 Fax: +354 568 0383 e-mail: borgarleikhus@borgarleikhus.is

The National Theatre of Iceland Lindargata 7 101 Reykjavik Puh. +354 585 1200 Fax: +354 585 1201 e-mail: leikhusid@leikhusid.is,