Thorrin pidot
Thorrin pidot
Žorrablót
Žorri
Islantilaiset viettävät helmikuussa vuotuista juhlaa, joka kulkee nimellä žorri (thorri). Žorri on muinaisislantilainen, talven neljättä kuukautta tarkoittava sana ja žorrin alkaessa katsottiin talven saavuttaneen puolen välinsä. Alunperin žorri laskettiin alkavaksi ensimmäisestä talvipäivänseisauksen jälkeisestä täydestä kuusta, mutta nykyisin sen alku sijoittuu tammikuun 19. ja 25. päivien välille. Se on aina perjantai. Žorri -kuukausi tunnetaan 1200-luvulta, mutta sen alkuperää ei tiedetä. Žorri sana viittaa myös luonnonilmiöiden henkilöllistämiseen: Žorri on Lumen poika, (Orkneyingasaga) jonkinlainen talven haltija. Suomen kielessä vanha sana turri tarkoittaa yliluonnollista olentoa.
1800-luvulta alkaen islantilaiset ovat juhlineet talven haltijaa viettämämällä keskitalven juhlaa nimeltä Žorrablót (Thorrin pidot). Juhlan juuret ovat muinaisessa skandinaavisessa menneisyydessä, mutta nykyisellään se on aito islantilainen ilmiö. Perinteen aloittivat paikalliset oppineet ja virkamiehet kokoontumalla yhteen syömään, nostamaan maljaa žorrin kunniaksi ja laulamaan vanhoja ja uusia runoja. Myös vanhoja jumalia muistettiin näissä mittelöissä. Vuodesta 1958 Reykjavikissa sijaitseva ravintola Naustiš alkoi tarjota erityistä žorramat-menya. Se sisälsi ainoastaan perinteisillä tavoilla valmistettua ruokaa. Siitä alkaen Žorrablót erityisherkkuineen on ollut islantilaisten mainio tapa selviytyä talven taittumisesta. Yritykset, yhdistykset ja yksityishenkilöt järjestävät omia juhliaan ympäri maata, ravintolat tarjoavat žorramat-menun ja kaupoista voi ostaa valmiita žorriruokapakkauksia.
Thorrin pitojen ruokalista saattaa arveluttaa muualta tulleita, mutta historiaa rakastaville islantilaisille se on elävä muistutus ajasta, jolloin jääkaappeja ei ollut eikä ruokaa saanut suoraan kaupan hyllyltä. Kuivattu kala, hapan hai, pässin kivekset, palvattu karitsan liha, lampaan mahalaukkuun survottu maksamakkara ovat monen nykyislantilaisenkin mielestä mitä suurinta herkkua. Herkkuihin kuuluu myös lampaan päästä tehty sviš, joka on valmistettu siten, että päästä on poltettu ensin karvat, sitten se on halkaistu ja aivoista on tehty muhennosta. Pään puolikkaat yhdistetään puhdistuksen jälkeen ja keitetään. Sviš voidaan syödä lämpimänä tai kylmänä. Lampaasta on lähtöisin myös ruokalistaan ehdottomasti kuuluva veripalttu, blóšmör, joka on verestä, jauhoista ja talista tehty seos. Se valmistetaan keittämällä seosta pienissä, lampaan mahalaukusta ommelluissa pusseissa. Lihatuotteiden rinnalla tarjoillaan perunoita, leipänä pieniä ruisjauhoista tehtyjä rieskoja, flatkökur, sekä kuumassa lähteessä paistettua leipää, hverabrauš, joka myöskin on ruisleipää. Hverabrauš paistuu hitaasti kuumassa vedessä jonkinlaisessa kannellisessa metalliastiassa ja on raskas, makea leipä, jota kutsutaan myös "pieruleiväksi". Flatkökur syödään lähes ehdottomasti voin ja palvatun karitsan lihan hangikjötin kansssa.
Thorrin pitojen itseoikeutettu juhlajuoma on väinönputkella tai kuminalla maustettu kirkas viina, brennivķn, jolla suusta huuhdellaan huikeimmat makukokemukset, kuten hapanhain eli hįkarlin maun. Kun brenniviinaa on nautittu, voi tunnelma juhlissa kohota hyvinkin korkealle ja vanhat islantilaiset laulut raikua.
Vanhoista lauluista lauletaan ainakin: Nś er frost į frón.
Suomessa asuvien islantilaisten yhdistys, Félag Ķslendinga ķ Finnlandi, järjestää vuosittain Thorri-pitonsa helmikuussa. Niihin voivat myös ulkopuoliset osallistua maksamalla illalliskortin.
Lähteet:
Saga daganna / Įrni Björnsson. – Mįl og Menning, 1996. (jonka lyhennelmä englanniksi on High Days and Holiday. – Mįl og Menning, 1995)
Matkaopas : Vastakohtien Islanti / Sigurbjörg Įrnadóttir ja Jouko T. Parviainen. – Yliopistopaino, 1994
The New Icelandic Cookbook / ed. Atli Vagnsson. – Mįl og Menning, 1997
