Vestamannasaaret

Vestmannasaarilla on asuttu jo ennen Islannin varsinaista asuttamista. Niiden historia sisältää runsaasti värikkäitä, joskus kauhistuttaviakin piirteitä. Saarten asujaimisto oli paitsi meren armoilla, myös silloin tällöin ulkopuolelta tulevien vihollismielisten ihmisten. Turkkilaiset merirosvot hyökkäsivät saarille 1627 kolmella laivalla. Monet saivat surmansa, useimmat (242) joutuivat vangiksi ja vietiin orjiksi. Osa saarelaisista pelastautui luoliin ja säilytti vapautensa. Kaikki arvokas vietiin ja saarten kirkko poltettiin. Joitakin ryöstetyistä vestmannasaarelaisista onnistuttiin saamaan takaisin kotiin myöhemmin. Pastori Ólafur Egilsson kirjoitti kirjan turkkilaisten merirosvojen vierailusta, joten tapahtumien kulku säilyi kirjallisena dokumenttina. Suullinen perinne puolestaan poiki kymmeniä reheviä kansantarinoita ihmisten kohtaloista turkkilaisten maassa.

Nykyisin Vestamannasaaret ovat tunnettu lähinnä vuonna 1973 tapahtuneesta tulivuoren purkauksesta, jonka aikana Heimaey, Kotisaari sai uuden vuoren ja lisämaata hyvin dramaattisten tapahtumien jälkeen. 23. tammikuuta 1973 avautui Kotisaaren itälaidalla 1600 metriä pitkä tultasyöksevä kraateri. Purkaus alkoi tapahtui keskellä yötä, mutta sattumalta kalastusalæukset olivat kaikki satamassa ja ihmiset voitiin evakuoida jo aamuyön aikana. Laava ja kuuma tuhka tekivät suuria tuhoja ja purkaus kesti aina kesäkuulle asti.Sen ansiosta Heimaey sai pari neliökilometriä lisää. Vestmannasaarelaisten suurena huolena oli sataman kohtalo. Laavavirta näytti valuvan suoraan elintärkeään satamaan. Palomiehet päättivät ruiskuttaa kylmää vettä suoraan tuliseen laavavirtaan pysäyttääkseen sen kulun satamaa kohti. Yritys onnistui yli odotusten ja kummallista kyllä saarelaiset saivat paremman sataman kuin koskaan aikaisemmin.

Tämä ratkaisi saarten asutuksen kohtalon. Heti tulivuorenpurkauksen päätyttyä aloitettiin työt kaupungin puhdistamiseksi tuhkasta. Mukana oli vapaaehtoisia myös Suomesta. Tuhot olivat valtavat: kylän 1345 talosta 400 jäi laavan ja tuhkan alle ja toiset 400 vaurioituivat pahoin. Saarelaisten itsepäisestä halusta asua kotikonnuillaan kertoo kuitenkin se, että jo seuraavana syksynä aloittivat julkiset laitokset, posti, koulu, puhelin ja sähkölaitos työnsä ja yli tuhatkaksisataa ihmistä palasi lokakuuhun mennessä kotiin. Jälleenrakennus kesti kymmenisen vuotta.

Aiemmin mainitun sataman lisäksi saarelaiset hyötyivät tulivuorenpurkauksesta uuden keksinnön verran. Laava, jonka vuori syöksi sisuksistaan on kauan kuuma ja sen läpi keksittin vetää vesijohtoputket, joiden avulla talojen lämmitys järjestettiin. Tänään Vestmannasaarten Heimaeyn kaikki talot lämmitetään "laavalämmöllä".

Tulivuoren purkaus muodosti uuden vuoren saaren sivulle ja se sai nimekseen Eldfjall, yksinkertaisesti tulivuori. Saari ja sen mielenkiintoinen menneisyys houttelevat kävijöitä ympäri maailmaa ja turismista on tullut kalastuksen lisäksi tärkeä elinkeino myös vestamannasaarelaisille.